Heinäkuu 3rd, 2009 by pia

Nonii, sitten olisi kesäloma lusittu ja paluu takaisin arkeen keskelle kesäistä Ruotsia. Tulihan sitä vietettyä monta kivaa viikkoa Suomessa, käytiin siinä välissä Tanskassa ja palattiin Norjan kautta kotiin. Kisattiin agilityssä ja saatiin tyttöjen kanssa tehotreeniä. Kilometrejä tuli ja monta erillaista kaupunkiakin nähtyä. Voin sanoa, että paras kesäloma ikinä!

Luca oppi matkalla seisomaan ilman tukea, vielä ei ota askeleita, mutta lähellä on. Nyt pönöttää jo hyvinkin pitkiä aikoja seisoaltaan ja pystyy keskittymään esimerkiksi lelun näpertämiseen samalla kun seisoo.  Muuta “suurempaa” oppimista ei ole tapahtunut, mutta paljon silti opittu. Iskä valitti että melkein kolmessa viikossa koko poika oli muuttunut, sanottakoon, että oppi se seisomaankin ennen kuin iskä tuli Suomeen perässä.

EnnenTeemun tuloa kierreltiin Irmelin kanssa agilitykisoja. Nappasivat jopa yhden Nolla tuloksen lisää hyppyradalta ja sijoittuivat kolmansiksi. Eli Uni tarvitsee vielä yhden niin siirtyy Hyppyluokassa kakkosiin! Upeeta! Meillä Ilonan kanssa ei oikein sujunut radat, pari vitosta (kerran sijoitus kolmas) ja epävirallisten voitto jäi meidän saaliiksi. Lisäksi käytiin muutamat näyttelyt, Titti oli Aurassa ROP ja Salossa PN2. Titti kyllä tekee tasaisen varmaa työtä kehissä, se on Titin juttu!

Automatkailu on Lucan juttu, Luca viihtyy pitkiäkin aikoja autossa ilman kiukuttelua. Kerrottakoon että pisin matka taisi olla Tukholma (Ruotsi)- Vejèn  (Tanska) 900km suuntaansa. Tietty ennen sitä oli laivamatka Turku - Tukholma ja ajo turkuun. On tuo aika epeli, lehmän hermoilla varustettu tyyppi.

Tanskassa menestystä suotiin meille, Titti voitti nartut molempina päivinä. Lauantaina oli VSP, sunnuntaina rotunsaparas. Sai kaksi cacibia ja lauantaina sertin, mikä oikeutti Tanskan Valioksi tulemiseen. Eli ei turha reissu ollenkaan. Hotelli oli yksi hienoimmista kera mahtavien nurmikko alueiden, olisin voinut muuttaa sinne milloin vain.

Ennen kotiin lähtöä pidettiin Lucalle myös synttärit mummilassa ja myös kummilassa. Leivoin molempiin kakut, sanottakoon, että kummilassa tehty kakku onnistui paremmin. Hyvää oli molemmat ei voi kieltää. Luca sai kivoja lahjoja, Irmeli kummi osti pojalle puuttuvat kegät, nyt on monoja menoon. Sandaalit kesälle ja kunnon kengät syksylle. Lisäksi opetuslauluja soitteleva auto löysi kotinsa Lucan luota - äiti osaa jo laulut ulkoa ja Luca tykkää!

Lähtö kotiin alkoi perjantaina 3.30 Vaasaan ajolla, me Lucan kanssa nukuttiin aika hyvin koko matka. Iskä rukka joutui ajelemaan koko matkan. Aamulla herättiin Vaasasta “Ai kun oli nopee matka!” Ja mentiin RG linesin laivalla yli, ei ollut ollenkaan niin paha matka kun alkuun odotin ja jannukin ottin hyvät unet laivassa penkillä nukkuen. Laivasta päästessä ulkoilutettiin koirat (osa koirista ui - ei meidän hienohelmat :-) )

Matka Norjaan ajaen ei kulunut niin hyvin kuin Tanskan matka, sanottakoon että Lucalla oli vatsa sekaisin, mistä syystä iho ärtyi pahasti.  Luca ei pahemmin pidempään autossa nukkunut, joten en päässyt ajamaan ja siitä syystä Teemu oli tosi väsynyt. Pysähdeltiin usein ja Luca sai ilmahoitoa eli olla ilman vaippoja hetkisen. Koiria ruokittiin ja annettiin vettä useaan otteeseen.  Harmitti kyllä vietävästi pienen puolesta kun peppu oli kipeä ja sitten vielä piti autossa istua. Tuli kyllä E4 tiellä mieli hurauttaa suoraan kotiin kun vähimmillään matkaa kotiin oli vain muutama sata kilometriä.  Eli melkein kotiovella käytiin.

Päästiin sitä kuitenkin Norjaan asti ja siellä päästiin kivaan hotelliin. Luca konttaili pitkin huonetta ihan innoissaan ja koirat olivat myös tyytyväisen oloisia. Autokin saattin suht liki, verrattaen että oltiin ihan Trondheimin keskustassa. Luca matkaili kaupungissa selkärepussa ja aiheutettiin kera lauman aika huvittuneita ilmeitä! Tutustuttiin paikalliseen ruokaan lähinnä hampurilaisen muodossa, itse pysttelin lähinnä matkan nestemäisellä / hedelmä linjalla. Oli vähän liian lämmintä.

Salla the babysitter -  takana Irmeli

Näyttelyssä lauantaina Titti sai sertin ja cacibin, eli vielä yhden valion lisää - norjalaisen tällä kertaa. Irmelin Oona oli myös PN2, mutta harmittavasti ensimmäinen vei sertin ja cacibin, mutta sai oon vara-cacibin! Sunnuntaina Eetu snautseri jatkoi varmaa menoaan ollen rotunsaparas. Me ei enää ryhmiin jääty pitkän matkan takia vaan Salla sai esittää ryhmässä, ei tullut sijoitusta tällä kertaa. Haikein mielin hyvästeltiin Irmeli, jolle matkaa kotiin oli vielä pitkästi. Meille navigaattori laskeli matkaksi alle hiukan 400km.

Matka kotiin sujui loistavasti Trondheimista, 150km ennen kotia poju heräsi ja pysähdyttiin syömään. Tukahduttavan helteen takia ei voinut ajatella jättävänsä koiria hetkeksikään autoon. Löydettiin kuitenkin hieno ravintola, jossa pihalla oli yksi pöytä, peruutettiin volvon perä siihen ja koirat pistettiin remmeihin. Koko ravinteli kävi vuoron perään ihmettelemässä laumaa, papiljotti koiraa ja pilkkuja. Saivat naurut, koirille kannettiin vesikupit jo ennen kuin kerettiin kaikkia saamaan ulos autosta. Voivat olla varmoja, että toistekkin tullaan pysähtymään siinä, niin sydämmellisiä tarjoilioita olivat.

Kotona sitten kämppä odotti pystyssä onneksi, nurmikko muistutti enemmän savannia kuin hoidettua pihaa. Kukkaset onneksi oli hengissä, kalat myös. Koirat olivat silmin nähden onnelisiä päästessään kotiin. Haukkumisen jälkeen jokainen löysi tiensä omaan petiin. Titti etsi omaansa kauan, se löytyikin vasta yläkerrasta - iskä selkeesti siivonnut. Tavaraa tuli ulos autosta niin paljon ettei meinannut sisälle mahtua - kuinka ihmeessä ne on koskaan autoon mahtuneet ?!

SUURET kiitokset Irmelille matkan toteuttamisesta, oli PARAS loma ikinä!

Niin ja käytiin muuten 1v neuvolassakin jo, Lucalla painoa oli tullut 9370g ja pituus jo 76.2cm.

Toukokuu 12th, 2009 by pia

Tänään oli sitten vuorossa neuvola käynti. Lucalla oli vastaanotto tilassa kauhean hauskaa kun oli ihan erillaisia leluja kuin kotona! Varsinkin peililliset lelut on huisin hauskoja! Ei olisi millään maltettu lopettaa leikkimistä kun jo täti tuli hakemaan.

Pituutta Luca oli saanut ihan reippaasti, nyt tulos oli 73,5cm! Painoa ei ollut paljoa tullut (n.300g) mikä oli odotettavissa kun jannu on alkanut liikkumaan niin hurjasti. Mitenkään huolissaan ei tästä oltu, varmistettiin että ruoka maittaa ja maittaahan se! Varsinkin maitoa kuluu ihan hurjasti, hyvä vaan meidän pieni maitoparta.

Yön jannu taas nukkui hienosti ilman ongelmia. Aamulla heräsi seitsemän maissa, parempi kuin aikaisemmat kuuden heräilyt. Aamu meni sitten leikkiessä ja aamuisille unille mentiin ihan ajallaan. Käytiin sitten aamulenkki niin että jannu nukkui rattaissa. Se on kyllä harvinaista, että ei herännyt, taisi olla aika väsyttävät leikit :-)

Lähdettiin ajoissa kaupunkiin, vietiin Teemun sairauslomalappu palkkikseen ja kävin työkaverit jututtamassa. Oli kiva käydä tuttuja katsomassa siinä samalla, käytiin kaupassa ja sitten pitikin jo suunnata neuvolaan. Luca matkustaa kyllä henkilöautossa kivasti, viihtyy yksin takapenkillä. Asuntoautossa sitten saakin olla viihdyttämässä niin kauan kun hereillä on. Tietysti siinä on eronsa kun asuntoautossa jannu ei nää ulos ollenkaan.

Kohta olisi taas vuorossa fillarilenkki, eilenkin tehtiin. Huomenna on tiedossa viisaudenhampaan poisto, joten jää sitten fillaroinnit hetkeksi pois kuvioista. Nyt vaan peukut pystyyn, että ei olla kauheen kipeitä huomenna ja kaikki menee hyvin!

Toukokuu 11th, 2009 by pia

Alkaa olemaan Lucan flunssa takana vihdoinkin,  eilinen yö nukuttiin jo ilman ongelmia. Nokka vuotaa ja yskittää, mutta kuumetta ei enää ole.  9pv oli kuumetta jo ylitse 39 astetta, mutta muuten poju oli iloinen ja meneväinen. Joten ei suurempaa hätää ollut.  Teemu “nukkui” tuon yön pojan kanssa ja itse vetelin unta palloon alakerrassa, äitienpäivän kunniaksi ;-)

Äitienpäivänä sitten tuli äijät herättelemään ja sain lahjaksi lampaannahkatossut! Ihanaa, vanhat olikin jo loppu tossutellut, joten tulivat juuri oikeaan aikaan. Äitienpäivän kunniaksi muotoiltiin pihapuskatkin uuteen uskoon. Luca nukkui niin ja näin, flunssa painoi. Mutta yhdet vähän pidemmät unet jannu nukkui.

Tänään sitten Teemu lähti vuorostaan lääkäriin. Flunssa ei antanut periksi, joten oli pakko lähteä katsomaan missä on vika. Ilmateissä olikin sitten tulehdus ja viikon sairauslomaa lisää. Ihan hyvä että meni, meneepähän nopeammin ohitse tuokin tauti. On kyllä ihme miten paljon nopeammin Lucalla meni flunsa ohitse.

Koiria olen “rääkkinyt” fillarilenkeillä ja lisäksi rantalenkeillä jo heittivät talviturkinkin järveen! Kauhea kunnon nostaminen koko porukalla, että pysytään Laitilan veteraanien perässä kun mennään uudestaan kylään!

Maaliskuu 12th, 2009 by pia

Käytiin Sadun luona tässä illalla vielä kääntämässä kahvilla, pakko päästä välillä pihalle kotoakin. Luca sitten päätti yllättää meidät, herra päätti lähteä Sadun Aamu tytön perään ryömimään! Hienosti veti itseään määrätietoisesti Aamun perään. Tykkäsi tosi paljon Aamusta, taitaa tulla Lucasta Aamu fani.

Käytiin sitten samalla kaupassa kun kaupungissa oltiin, kiva kyllä päästä tosiaan vähän ihmisten ilmoille.  Samalla saa treenailla autolla ajoa. Se sujuu ihan loistavasti pitäisi vaan sinne inssiin ja kirjallisiin mennä, tämä kun on viiminen vuosi mitä saan ajella luvilla. Kai se on pakko ihan se korttikin hommata ja sitten joku kiva kauppakassi. Sitten kyllä toteutan sen haaveen valkosesta autosta mustilla pilkuilla! Voi sitten kärrätä hyvillä mielin auton käytön jälkeen romuttamolle. (Toim.huom. mä haluan mahdollisimman halvan auton niin ei harmita jos sitä kolhin).

Lucasta taas muutama kuva, että mä rakastan noita sen ilmeitä!

Maaliskuu 11th, 2009 by pia

Niin se vaan taas ollaan keskiviikossa, tänään ollaankin tehty vähän kaikkea. Pojulle tehtiin uudet sapuskat pakkaseen. Me ollaan tehty sekoitus bataatista, porkkanasta ja jauhelihasta, lisänä kaikkenlaisia mausteita. Hyvää tuli taas, 8 purkkia meni pakkaseen eli ensi viikolla saa tehdä uuden satsin. Silloin voisi kokeilla vaikka kanaa tai kalaa.

Kun nuo valmiit purkkiruat ei maistu miltään oli pakko alkaa itse tekemään. Kuitenkin itsekkin tykätään hyvästä ruuasta (minkä kyllä näkee kun päin katsoo) niin miksi pojun pitäisi tyytyä sapuskaan mikä ei maistu miltään? Hedelmäsoseet saa osaksi purkista ja osaksi muussataan itse, riippuu hiukan päivästä ja mielentilasta. Toisinaan pojulla ei riitä hermot sapuskan odottamiseen, kun sen ruuan pitää olla tässä ja nyt! Mistäköhän perinyt tuon tajuttoman pitkän pinnansa?

Niin ja tänään sanoi poitsun kevyethaalarit sopimuksensa irti, tai siis niiden vetoketju. Harmittava juttu, mutta onneksi noita haalareita on useammat. Nuo vain olivat juuri ne vähän kevyemmät, Irmelin kanssa bongattiin ne kirpparilta viime suomenreissulta. Mutta seuraavaksi saakin jättää toppavaatteet pois kun kevät tulee kovaa vauhtia, parhaimmillaan ollaan jo lähennelty kymmentä plus astetta. Tosin nyt taas mennään miinuksen puolella reippaasti.

Luca kovasti jo tapailee ryömimistä (vihdoinkin) ollaan harjoiteltu ja nyt edetään jo ihan oikeasti parhaimmillaan puolta metriä. Meinaa vaan välillä poitsulla mielenkiinto loppua kun eteminen on niin hidasta, mutta kyllä tämä tästä! Ei se kyllä paikallaan kauaa pysy tai ainakaan samalla lailla ole jos selkäsi käännät hetkeksikin. Ja kaiken poimii lattialta suuhunsa, saa olla imuroimassa koko ajan. Tänään taas pestiin ja imuroitiin lattiat, niin kehtaa pojan lattiallekkin laittaa. Vaikka fleecelle sen laskee, ei se siinä hetken kuluttua enää ole :-)

Taisivat sitten neuvolassa unohtaa antaa meille rokotukset.. Soittivat tänään, että pitäisi rokotuksille tulla ensi tiistaina.  Olisi voinut sen antaa eilen samalla kun eilen siellä oltiin, varsinkin kun aika on taas keskelle päivää, niin Teemu joutuu olemaan pitkälle iltaan töissä. Hatuttaa.

Maaliskuu 9th, 2009 by pia

Tänään oli sitten vuorossa neuvola ja samalla hammalääkärin vastaanotto. Viiminen käynti oli tammikuussa, joten oli jo ihan mielenkiintoista päästä katsomaan miten poju on kasvanut. Ja olihan se, pituutta oli kertynyt huikeat 70,5cm! Eli ei ihme kun koon 62 vaatteet alkaa olemaan tiukkoja :-) Meinattiin eilen laittaa päälle raitapaita mikä oli päällä ½vuotis kuvilla Erjalla, ei toivoakaan että pää olisi aukosta mennyt läpi enää. Painoa oli tullut 710 g, mutta Luca onkin aika sopusuhtainen kooltaan.  Ei ole pelkoa lihoamisesta ainakaan vielä.

Hammaslääkäri oli lähinnä infoomassa kuinka hampaat kasvaa leuassa ja mistä pitää huolestua jne. Ihan oli mukava täti. Hieman tuli sellainen olo, että tyhmänäkö se meitä pitää kun selitti että makea on pahaksi hampaille jne. Kaikkihan sen nyt tietää. (?)

Neuvolasta kun päästiin kotiin meni Luca syömisen jälkeen päikkäreille.  Istahdettiin mekin pitkästä aikaa TV:n ääreen, ei ole kyllä kyseistä kapinetta pahemmin keretty katsomaan viime aikoina. Vaan vähälle jäi tänäänkin kun nukahdin sen ääreen *hih*. Kun herättiin ruvettiin ruuan tekoon ja kun saatiin sapuska valmiiksi ja eka kauhallinen riisiä lautaselle niin Luca heräsi. Oikea ajoituksen mestari! Syötiin sitten koko porukka samaan aikaan, no meillä on muutenkin ollut tapana, että kun syödään päivällinen niin Luca saa samaan aikaan oman sapuskansa.

Nyt taas iltapuuhia jatkamaan!

Tammikuu 14th, 2009 by pia

Noniin, jos nyt vihdoinkin sitten palattaisiin siihen päivittämiseen. Kun kerran lähtee laiskottelemaan, näyttää siitä tulevan tapa. Pojan galleria on päivitetty ja sehän löytyi osoitteesta: http://www.spotdals.pic.fi/kuvat/Luca_Michael/ .

Nyt ollaan siis takaisin kotona. Mutta kyllä sitä alkoikin jo kaipaamaan. Alempana selvitys matkasta, mutta ensin “tuoreemmat kuulumiset”.Kyllä koti on koti vaikka voissa sen paistaisi. Vähäsen vilposaksi kämppä oli vetänyt matkan aikana, mutta kyllähän se siitä lämpesi. Kun tultiin niin alkoi lämpimät kelit, mutta nyt näyttää pakkanen kiristyvän ekaa kertaa kotona ollessa. Ihan kiva, kun monot kastuu nyt joka halvatun kerta kun meinaa metsään mennä taapertamaan..

Meillä oli tänään neuvolakin, 5minuuttia ja terve ja hei. Eli ei paljoa taas ollut meillä yhteistä tän tädin kanssa. Sain kuulla että poika kasvaa ja saa siis selkeesti ruokaa. Hyvä hyvä ja jatkakaaa samaan malliin, kiitos ja hei. Pituus, paino ja pää sentään kerettiin mittaamaan. Pituudesta tuloksena huikeat 67,5cm, mun mielestä oli vähän lysyssä, mutta väliäkö sillä. Painoa tasan 8kg. Aivot mahtuu edelleen päähän eli 44.8cm oli ympärys.  Hieno juttu! Seuraavan kerran tuonne tarvitsee raahautua vasta 2kk:den päästä..  

Ja sitten niihin vanhoihin kuulumisiin:

Suomen matka oli ja hienosti meni. Ensimmäinen viikko (Joulukuun toinen viikko siis) vietettiin minun isäni ja veljieni luona pääkaupungissa. Hauskaa oli, “pienet” veljeni olivat loistavat viihdyttäjät Lucalle. Isäni luona Luca päätti aloittaa vierastamisen ja “faarin” sylissä ei kauaa viihdytty, ainakaan hiljaa. Aina tullessani suihkusta kuului hieno konsertto, jonka olisi voinut kääntää tyyliin “Äiiitiii, älä jääätää! Missää sääää oleeeet ??” Harmittavasti vain tuo viikko vilahti silmissä ja oli aika vaihtaa majapaikkaa.
Luca ja setänsä Tommi & Jerry.. eiku Henri.

Helsingistä hypättiin Irmeli kummin ja Oona bostonin kyytiin ja laskeuduttiin Laitilaan. Siellä odotti Simo kummitus myös ja kasa koiria lisää. Näissä tunnelmissa vietettiin taas viikko. Kiitokset Irmelille ja Simolle kaitsimisesta ja kestittämisessä hauskaa oli! Kerrottakoon, että Luca alkoi kummilassa ottamaan ekoja ryömimiseen viittaavia eleitä. Hyvä paikka tuo kummila selkeästi.

Kummilasta vaihdettiin maisemaa Lucan mummilaan eli mustikkapolulle. Siellä odoteltiin muutama päivä, että Teemu suvaitsi laskeutua Ruåtsista myös mukaan Joulua odottelemaan. Ai että olikin mukavaa nähdä toinen kahden viikon jälkeen! Luca oli kuulemma kovasti jäntevöitynyt, kumma en mä huomannut mitään. *hih*.

Jouluaatto meni suurimmaksi osaksi kummilassa taas, kiitokset taas kerran Irmelille ja Simolle. Pukkikin kävi, kovasti vaikutti tutulta ? Vai mahtoikohan vain mieli tehdä tepposensa? Aatona tietysti rääkättiin pelikoneita ja pleikkari peleissä minusta kuoriutui varsinainen kultakurkku. Singstar pelissä kyykytin kaikki mennen ja tullen. Haa, kerrankin jotain missä Teemu jää auttamatta mun jalkoihin. Mutta formuloissa en päässyt ekaa mutkaa pidemmälle kun auto oli jo romuna, uskaltaakohan kukaan koskaan mun kyytiin?

  
Irmelin.. eikun siis pukin sylissä ja oikealla Simo kummi tallentaa joulua.

UuttaVuotta “juhlistettiin” mustikkapolulla, kummisetä Vesku yhdessä kumppaninsa Tanjan kanssa kävivät katsomassa poikaa. Illalla ei minusta paljoa juhlijaksi ollut, alkoi väsyttämään ja painelin melkeen heti puolenyön jälkeen nukkumaan. Seuraavana päivänä kävi Lucan Onni pikkuserkku kylässä mustikkapolulla. Onni on Lucaa tasan 2vk vanhempi, pojat tuntuivat löytävän toisensa.
Onnin tapaamisesta meinasi äityä nyrkkitappelu ?

Viimenen viikko meni rauhallisesti, käytiin vielä Irmeliä ja Simoa muutamaan kertaan kiusaamassa. Kaikki koiralliset tutut muuten jätettiin rauhaan kun lauma sai kennelyskän. Irmelilässä oli hyvä käydä kun sieltä löytyi kennelyskän tartuttajat. Joten mikäs siinä sitten ollessa. Yllättävän helpolla yskä oli ja meni, Titti yski eniten, Uni ja Ilona loppujen lopuksi vähän ja Expo ei yhtään.

Vesku kummikin kerettiin tapaamaan!

Matka kotiin sujui hyvin ja kotiinkin päästiin ehjinä. Suuret kiitokset myös Marjalle meidän majoittamisesta!

Marraskuu 11th, 2008 by pia

Pientä hitautta ollut päivittämisessä, kerrankin ollut kiirettä!

Meille tuli ensimmäinen hammaskin, huomattiin tänään. Sitä enteili hieman levottomat yöt ja muutenkin levottomuus. Mitenkään kiukkuinen / itkuinen ei ole vielä ollut hampaiden takia, mutta jumalaton kuolaaminen on ollut ongelmana. Marja-mummin antama kuolalappu on ollut kovassa käytössä.

Neuvolassakin eilen käytiin, tuloksena 6990g painoa, 64.5cm pituutta ja pääkin jo huimat 42,5cm. Ei hullummin. Kiinteitä ei tarvitse kuulemma aloittaa vielä, koska poitsu kasvaa kohisten.

Kannattaa muuten vilaista galleria, siellä on Lucasta video, jannu näyttää miten käännytään! Käänty jo niin selältä mahalleen kuin mahalta selälleen.  

Lokakuu 14th, 2008 by pia

 Tänään oli neuvolassa lääkärin vastaanotto, aika meillä oli kahdelta. Joten piti ihan kellon kanssa tänään taas elää, minä kun jo kerkesin taas tottua siihen, ettei tarvitse kellosta välittää. Onneksi nämä menot nyt loppuu taas tähän ja normaali arki alkaa. No kuitenkin, yö nukuttiin tosi hienosti, ilman yösyöttöjä.  Herättiin kuuden maissa kun Teemun on pakko raahautua töihin, me aamuisin noustaan kannustamaan, että iskä jaksaa lähteä. (Eli suomeksi, mee nyt että me päästään takasin nukumaan *hih*) Nukkumaan takaisin mentiin puoli kahdeksan maissa ja herättiin n.11 aikaan, että kerettiin laittamaan kaikki kuntoon ennen neukkariin lähtöä.Neukkarissa oltiin ihan ajoissa, ne oli taas myöhässä. Mutta mikäs siinä, mulla on mammalomalla aikaa kyllä odottaa ja Lucakin hienosti nukkui kaukalossa. Yksi sun toinen kävi poitsua ihastelemassa, toinen kun veteli unta palloon niin levollisena.

 Ei kuitenkaan ihan kauheita tarvinnut odottaa kun jo kutsuttiin. Meillä oli tällä kertaa taas se “blondi” neukkarin täti, niitä on kaksi, toinen blondi ja toinen on tumma. Tää blondi ei oo mikään meidän suosikki, käyttäytyy hyvin tylysti kun ollaan kolmistaan. Jos samaan huoneeseen tulee joku vieras, niin muuttuu tämän mamman asenne ihan täysin, sillon ollaan niin aurinkoisia että. Edellisellä kerralla oli tää tumma, se on oikeen hauska mamma sen kanssa ollaan samalla aaltopituudella. Mutta onneksi ei tarvinnut tän blondin kanssa paljoo jutella ku päästiinkin lääkärin vastaanotolle. Kysyin siltä niistä D-vitamiineista, käski kysyä lääkäriltä.

 Lekuri kahteli Lucaa ja testaili refleksejä. Ne on nyt kyllä ihan hulluna parantuneet sitten viime neuvolan. Noi meidän päivittäiset treenailut on ilmeisesti tuottaneet tulosta. Ei löytänyt enää mitään vikaa tämä lääkäri, joten saatiin terveen paperit. Kysyin myös noista D-tipoista, kun ne ei Lucalle oikeen sovi. Lääkäri pyöritteli silmiään ja sanoi ettei ole ikinä kuullutkaan, ettää ne mitään aiheuttaisi ja hän on sentään 15vuotta toiminut lääkärinä. Mun oli pakko siihen näpäyttää, että sepä kummaa kun yhdeltä sun toiselta kuulee tätä ongelmaa ja netistäkin löytyy kanssa sisaria miljoona… Veti sitten takaisin ja sanoi, että nämä yleensä hoidetaan neuvolantätien kanssa, johon oli pakko todeta, että käskivät kysyä sulta. *hih* Pitää musta varmaan ihan kauheasti tuo herra tulevaisuudessakin. No käytiin läpi sitten, että mitä tipat Lucalle aiheuttaa ja tultiin siihen tulokseen, että sekoitetaan maitoon tipat ennen antamista.Katsotaan miten se vaikuttaa. Ne olisi  kuitenkin pakko saada annettua. Tänään illalla sitten aloitetaan taas kolmannen kerran ne tipat, mutta niinhän sanotaan, että kolmas kerta toden sanoo.

 Neukkarin jälkeen käytiin kaupassa ja todettiin taas, että kallista on. Pelkkä jauheliha maksaa 80kr/kg!! Me ollaankin nyt viimeiset viikot syöty ihan kanaa, olen opetellut siitä tekemään yhtä sun toista. Kanaviillokki ja kastike on mun bravuureita, lisäksi kananrintafileet riisin ja herne-maissi-paprikan kanssa kera curry kastikkeen on ihan ykköstä. Tänään possun luuton pala oli paljon halvempaa (50kr/kg) kuin jauheliha, joten tehtiin siitä kastike perunoiden kanssa. Kiva välillä saada muutakin kuin kanaa. Ostettiin samalla 2kg kanaa, joten viikon ruuat tuli ostettua samalla kertaa.

 Nyt ilta on mennyt vaihtelevasti, käytiin ruuan jälkeen Lucan kanssa päikkäreillä. Tänään on ollut vaihteeksi vähän pahaa aikaa. Alkaa vähän mietityttämään, että onko hampaita tulossa kun kuolaa ihan sikana. Mulla on heti olkapää ihan märkänä jos pidän ilman rättiä ja poitsun vaatteita saa olla koko ajan vaihtamassa. Mutta ei silti edelleenkään mitenkään erityisen kiukkuinen ole, ei esimerkiksi lähellekkään sama kuin mitä D-tipat aiheuttaa.

 Niin ja noita kantoreppuja olen miettinyt. Mulla ei oikeen älykkyys / hermot riittäneet tuohon liinailuun, se jatkuva sitominen ja solmiminen ja en oikeen saanut tukevasti sitä laitettua. Kantoreppu oisi sikäli hyvä, ettei poitsu nukkuisi iltalenkin aikana. Harmittavaa lähteä lenkille kärryjen kanssa - poitsu nukkuu lenkin - valvoo siis myöhään. Muutenkin on kivempi kantaa poitsua kaupassakin, näkee ihmisiä, eikä tartte vaan makuuttaa vaunuissa. Ja varmaan tekisi mun selkälihaksille (niin mille?) ihan hyvää.

 Manduca - kantoreppu on tähän mennessä ollut kehutuin ja parhaat arvostelut saanut. Sitä voi käyttää 20kiloon asti, eli kestäisi vielä tosi pitkään. Se on helppo kuulemma säätää ja käy niin isommille kantajille kuin pienillekkin, mikä sitten meille on kauhean tärkeää kun kokoero on Teemun kanssa aikaste huima. Tästä linkistä: http://www.babyidea.fi/kantoliinoista/manduca/ voi lukea lisää tuosta härvelistä. Tähän mennessä kyllä ollut se lupaavin vaihtoehto, pitää katsoa mikä ensi kuussa on tilin tilanne jos sen tilaisi.

Mutta nyt on taas tarinoitu niin paljon, että kukaan ei varmasti jaksa edes lukea. Joten toivotan hyvää yötä ja painun koirien ja poitsun kanssa lenkille.

Lokakuu 7th, 2008 by pia

Meinasin ihan omaksi huviksi perustaa Lucalle blogin, lähinnä itselle muistutukseksi mitä on tehty ja sitten tietysti sukulaisille, kavereille ja muille “uteliaille” tiedoksi mitä tääl “tois puol jokkee” oikeen tapahtuu. Varsinkin nyt kun Luca kehittyy päivittäin ja tulee paljon uusia juttuja.

 Eilen meillä oli neuvola, kuukausi ehtikin olla jo väliä.  Luca oli saanut kivasti painoa nyt ollaan melkeistään tuplattu paino  syntymä painosta (tai no 55g jäätiin tuplaamisesta) ja pituutta on tullut 10,5cm syntymästä. Eli 3385g oli syntymäpaino ja nyt oltiin 6330g ja pituutta syntyessä 51cm ja nyt oltiin 61.5cm. Kovasti neukkarin täti kehui Lucaa, sanoi että hirveesti kasvoi matkamme aikana ja että oikein potra kaveri on. Luca esittelikin sitten hurmaavaa hymyään tädille, mahtaa tulla oikea naisten mies - hurmuri jo nyt.

 Neuvolassa saatiin myös ensimmäinen rokotus. Luca istui iskän sylissä ja minä annoin samalla sokerivettä ruiskulla. Vähän ilme kääntyi kiukkuuntuneeksi kun pistos annettiin, vähän kommentoitiin, mutta ei suurempia. Hetken kuluttua tulikin jo hymy. Saatiin ohjeeksi antaa kipulääkettä jos kovasti kipeän oloinen on ja mainittiin myös, että kuume on ihan normaalia tuon jälkeen ja yöllä tuskin nukkuu hyvin. (Välihuomautuksena, kuumetta ei ollut ja kipulääkettä annoin kerran kun kipeältä iltasella vaikutti, yön nukkui oikein hyvin.)

 Puhuttiin myös Lucan oikeanpuolen kädestä. Marjan kanssa sitä Suomessa katseltiin ja todettiin, että siinä ei refleksit toimi ihan samaan tapaan kun vasemmassa. Ei sitä normaalisti huomaa, mutta kun pidempään pelleilee Lucan kanssa niin sitten siihen jo kiinnittää huomiota. Tää meidän neukkari sitten kovasti pelleili Lucan kanssa ja totesi, että hän tilaa ajan lääkärille. Huomasi saman mitä me, epäilyksenä oli joko synnytyksessä murtunut solisluu (poikahan syntyi leikkauksella, joten oletettavasti tämä on pois suljettu) tai sitten niskassa joku juttu, mikä meni hieman ohi. Mutta aika saatiin heti ensi viikolle, joten silloin ollaan taas viisaampia.

 Saatiin myös jannun kasvukäyrät, menee muuten tosi nätisti kaikkien käyrien mukaan, painossa hiukan yli keskivaiheen, samoin kasvussa. Saatiin kehuja kauniista käyristä, ollaan siis ylpeitä!

Kaikille jotka ei tiedä, niin Lucan kuvia löytyy osoitteesta: http://spotdals.pic.fi/kuvat/Luca_Michael/

 Eiliset selitetty, joten palataan tähän päivään. Pojan kanssa herättiin aamusta vähän ennen seitsemää, mielenkiintoista että poika herää hetkeä ennen kuin Teemu tulee alas. Syötin pojan ja sitten Teemu tulikin jo alakertaan kun herätyskello oli herättänyt. Keikuttiin sitten ylhäällä muutama tunti, minkä jälkeen painuttiin takaisin pehkuihin. Hyvin nukuin pojan kanssa yhteentoista.

  Yhden maissa haettiin posti, jonka jälkeen Lucan kanssa treenailtiin kättä. Luca alkaa nyt tarttua jo leluihin mitä heiluttelee näkökentässä ja sitterin lelut kovasti kiinnostaa. Pitää lähteä ostamaan baby gym, siis sellainen missä vauva on selällään ja yli menee kaari missä roikkuu leluja. En nyt muista miksi sitä suomeksi sanotaan. Kauhean hauskaa poitsulla on tänään koko päivä ollut. Ei ollenkaan kiukkuillut. Posti kun haettiin niin istuskeltiin pihalla ja lueskeltiin yhdessä rotuyhdistyksen lehti.

 Käytiin myös kärryttelemässä tunnin lenkki, mutta ei halunnut Luca nukkua sen jälkeen kärryissä vaan oli silmät edelleen selällään kun vaunut pysähtyi. Mutta saipahan raitista ilmaa koko porukka. Jukkakin kävi tänään kahvilla, poitsu ei vielä oikeen vieraista ymmärrä tietenkään. Mutta selkeästi ymmärtää, että tämä ihminen ei olekaan äiti / iskä. Hienosti käyttäytyi Jukan vierailun ajan, hyvä juttu kun kehuskelinkin juuri kuinka kiltti meidän poitsu oikein on.

—

Ja kommentteja voitte jättää tuosta alhaalta oikealta klikkaamalla kohtaa “No Comments” niin tulee tekstilaatikko mihin voitte kirjoittaa.