Takaisin Ruotsiin
Heinäkuu 3rd, 2009 by pia
Nonii, sitten olisi kesäloma lusittu ja paluu takaisin arkeen keskelle kesäistä Ruotsia. Tulihan sitä vietettyä monta kivaa viikkoa Suomessa, käytiin siinä välissä Tanskassa ja palattiin Norjan kautta kotiin. Kisattiin agilityssä ja saatiin tyttöjen kanssa tehotreeniä. Kilometrejä tuli ja monta erillaista kaupunkiakin nähtyä. Voin sanoa, että paras kesäloma ikinä!
Luca oppi matkalla seisomaan ilman tukea, vielä ei ota askeleita, mutta lähellä on. Nyt pönöttää jo hyvinkin pitkiä aikoja seisoaltaan ja pystyy keskittymään esimerkiksi lelun näpertämiseen samalla kun seisoo. Muuta “suurempaa” oppimista ei ole tapahtunut, mutta paljon silti opittu. Iskä valitti että melkein kolmessa viikossa koko poika oli muuttunut, sanottakoon, että oppi se seisomaankin ennen kuin iskä tuli Suomeen perässä.
EnnenTeemun tuloa kierreltiin Irmelin kanssa agilitykisoja. Nappasivat jopa yhden Nolla tuloksen lisää hyppyradalta ja sijoittuivat kolmansiksi. Eli Uni tarvitsee vielä yhden niin siirtyy Hyppyluokassa kakkosiin! Upeeta! Meillä Ilonan kanssa ei oikein sujunut radat, pari vitosta (kerran sijoitus kolmas) ja epävirallisten voitto jäi meidän saaliiksi. Lisäksi käytiin muutamat näyttelyt, Titti oli Aurassa ROP ja Salossa PN2. Titti kyllä tekee tasaisen varmaa työtä kehissä, se on Titin juttu!
Automatkailu on Lucan juttu, Luca viihtyy pitkiäkin aikoja autossa ilman kiukuttelua. Kerrottakoon että pisin matka taisi olla Tukholma (Ruotsi)- Vejèn (Tanska) 900km suuntaansa. Tietty ennen sitä oli laivamatka Turku - Tukholma ja ajo turkuun. On tuo aika epeli, lehmän hermoilla varustettu tyyppi.

Tanskassa menestystä suotiin meille, Titti voitti nartut molempina päivinä. Lauantaina oli VSP, sunnuntaina rotunsaparas. Sai kaksi cacibia ja lauantaina sertin, mikä oikeutti Tanskan Valioksi tulemiseen. Eli ei turha reissu ollenkaan. Hotelli oli yksi hienoimmista kera mahtavien nurmikko alueiden, olisin voinut muuttaa sinne milloin vain.
Ennen kotiin lähtöä pidettiin Lucalle myös synttärit mummilassa ja myös kummilassa. Leivoin molempiin kakut, sanottakoon, että kummilassa tehty kakku onnistui paremmin. Hyvää oli molemmat ei voi kieltää. Luca sai kivoja lahjoja, Irmeli kummi osti pojalle puuttuvat kegät, nyt on monoja menoon. Sandaalit kesälle ja kunnon kengät syksylle. Lisäksi opetuslauluja soitteleva auto löysi kotinsa Lucan luota - äiti osaa jo laulut ulkoa ja Luca tykkää!
Lähtö kotiin alkoi perjantaina 3.30 Vaasaan ajolla, me Lucan kanssa nukuttiin aika hyvin koko matka. Iskä rukka joutui ajelemaan koko matkan. Aamulla herättiin Vaasasta “Ai kun oli nopee matka!” Ja mentiin RG linesin laivalla yli, ei ollut ollenkaan niin paha matka kun alkuun odotin ja jannukin ottin hyvät unet laivassa penkillä nukkuen. Laivasta päästessä ulkoilutettiin koirat (osa koirista ui - ei meidän hienohelmat :-) )

Matka Norjaan ajaen ei kulunut niin hyvin kuin Tanskan matka, sanottakoon että Lucalla oli vatsa sekaisin, mistä syystä iho ärtyi pahasti. Luca ei pahemmin pidempään autossa nukkunut, joten en päässyt ajamaan ja siitä syystä Teemu oli tosi väsynyt. Pysähdeltiin usein ja Luca sai ilmahoitoa eli olla ilman vaippoja hetkisen. Koiria ruokittiin ja annettiin vettä useaan otteeseen. Harmitti kyllä vietävästi pienen puolesta kun peppu oli kipeä ja sitten vielä piti autossa istua. Tuli kyllä E4 tiellä mieli hurauttaa suoraan kotiin kun vähimmillään matkaa kotiin oli vain muutama sata kilometriä. Eli melkein kotiovella käytiin.

Päästiin sitä kuitenkin Norjaan asti ja siellä päästiin kivaan hotelliin. Luca konttaili pitkin huonetta ihan innoissaan ja koirat olivat myös tyytyväisen oloisia. Autokin saattin suht liki, verrattaen että oltiin ihan Trondheimin keskustassa. Luca matkaili kaupungissa selkärepussa ja aiheutettiin kera lauman aika huvittuneita ilmeitä! Tutustuttiin paikalliseen ruokaan lähinnä hampurilaisen muodossa, itse pysttelin lähinnä matkan nestemäisellä / hedelmä linjalla. Oli vähän liian lämmintä.

Salla the babysitter - takana Irmeli
Näyttelyssä lauantaina Titti sai sertin ja cacibin, eli vielä yhden valion lisää - norjalaisen tällä kertaa. Irmelin Oona oli myös PN2, mutta harmittavasti ensimmäinen vei sertin ja cacibin, mutta sai oon vara-cacibin! Sunnuntaina Eetu snautseri jatkoi varmaa menoaan ollen rotunsaparas. Me ei enää ryhmiin jääty pitkän matkan takia vaan Salla sai esittää ryhmässä, ei tullut sijoitusta tällä kertaa. Haikein mielin hyvästeltiin Irmeli, jolle matkaa kotiin oli vielä pitkästi. Meille navigaattori laskeli matkaksi alle hiukan 400km.

Matka kotiin sujui loistavasti Trondheimista, 150km ennen kotia poju heräsi ja pysähdyttiin syömään. Tukahduttavan helteen takia ei voinut ajatella jättävänsä koiria hetkeksikään autoon. Löydettiin kuitenkin hieno ravintola, jossa pihalla oli yksi pöytä, peruutettiin volvon perä siihen ja koirat pistettiin remmeihin. Koko ravinteli kävi vuoron perään ihmettelemässä laumaa, papiljotti koiraa ja pilkkuja. Saivat naurut, koirille kannettiin vesikupit jo ennen kuin kerettiin kaikkia saamaan ulos autosta. Voivat olla varmoja, että toistekkin tullaan pysähtymään siinä, niin sydämmellisiä tarjoilioita olivat.
Kotona sitten kämppä odotti pystyssä onneksi, nurmikko muistutti enemmän savannia kuin hoidettua pihaa. Kukkaset onneksi oli hengissä, kalat myös. Koirat olivat silmin nähden onnelisiä päästessään kotiin. Haukkumisen jälkeen jokainen löysi tiensä omaan petiin. Titti etsi omaansa kauan, se löytyikin vasta yläkerrasta - iskä selkeesti siivonnut. Tavaraa tuli ulos autosta niin paljon ettei meinannut sisälle mahtua - kuinka ihmeessä ne on koskaan autoon mahtuneet ?!
SUURET kiitokset Irmelille matkan toteuttamisesta, oli PARAS loma ikinä!
Niin ja käytiin muuten 1v neuvolassakin jo, Lucalla painoa oli tullut 9370g ja pituus jo 76.2cm.
- No Comments »
- Posted in Neuvola, Päivittäinen elämä, Uuden oppimista































